Äidinkieli 4.4 kirja essee

                                                                 

                                                                                        Elämän helmi

Kirja "Helmi"(Kirjoittanut John Steinbeck vuonna 1945) kertoo Kino nimisestä kalastajasta joka asui pienessä majassa poikansa ja vaimonsa kanssa. Kerran hänen poikansa sai myrkytyksen kun skorpioni pisti häntä, ja kun Kino ja hänen vaimonsa veivät pojan lääkärin luokse ei lääkäri edes viitsinyt vilkaista pojan tilaa sillä hän oli ahne ja rahanhimoinen ja tiesi ettei Kinolla olisi varaa maksaa. Epätoivoissaan Kinon vaimo Juanita koitti imeä myrkyn pois. Tästä epätoivoisena Kino lähti etsimään helmiä ja päätyikin löytämään suurimman ja kauneimman helmen mitä koskaan oli nähty. 

  Kirjassa pointtina on se, että vaikka Kino löysi helmen joka oli kaunein ja suurin mitä koskaan on nähty, yrittivät silti kauppiaat ostaa sen häneltä pilkkahintaan ja huijata Kinoa minkä kerkesi. Kaikki kauppiaat olivat myöskin töissä saman henkilön alaisuudessa mutta heitä oli useita jottei tämän "Ison-Pomon" huijaus paljastuisi, ja ettei helmien kalastajat saisivat tietää että todellisuudessa he myivät kaikki helmensä yhdelle ja samalle ihmiselle joka maksoi heille naurettavan vähän. Kirjassa vallan käytön ja sen himon huomaa hyvin selvästi, sillä esimerkiksi Kino koitettiin ryöstää sentakia että hän oli löytänyt hienon helmen. Kateus oli myös hyvin suuri tekiä pienessä, köyhässä kylässä.

  Steinbeckin tarina etenee niin ettei Kinon löytämät rikkaudet tuokkaan hänelle onnea, vaikka hän on aina niin luullut. "Rikkaus on siunaus", Kino ei enää ajattele niin. Hän haaveili että viimein hänen poikansa pääsisi kouluun, ja että heillä olisi varaa ostaa kunnon vaatteet ja koti, mutta kaikki muuttui. Kino kuvitteli että heidän päällensä oli langetettu kirous, vaikka todellisuus oli hyvin karu, ahneet ja rahanhimoiset helmien keräilijät halusivat helmen itselleen ja koittivat ryöstää, sekä murhata Kinon perheineen. Tämän takia he joutuivat pakenemaan viidakkoon, sillä takaa-ajettuna ei ole kovin helppoa asua omassa kodissaan.

  Mikä teoksessa sai minut tuntemaan surua, jopa lievää vihaa on se että on hyvinkin mahdollista että kurjissa oloissa elävät ihmiset joutuvat kokemaan jotain samankaltaista kuin Kino. Kuitenkin se joka kirjan pää pointtina on, että raha ei tuo onnea eikä rakkautta saa mielen tyyntymään kummallisen tehokkaasti. Ehkäpä länsimaissa elävä ihminen ei ajattele asiaa kovinkaan paljon, mutta kun sen viimein oivaltaa on se kuin isku vasten kasvoja. Se kuinka suuressa mittakaavassa kirjan tapahtumia vastaavia asioita oikeasti tapahtuu on vaikea arvioida, mutta olen varma että ahneutta on nyt, ja jatkossakin.

  Teoksessa on hyvin kuvailtu sitä, kuinka paljon ihminen voi aiheuttaa toiselle pahaa ja harmia oman ahneutensa takia, ja sen takia että ei halua uskoa sitä että jokainen voisi olla saman arvoinen ihmisenä.

Totuus on kuitenkin se että useimmiten ahneetkin persoonat tulevat lopussa huomaamaan että mammonasta tai maineesta ei olekkaan hyötyä, sillä ei se estä väistämätöntä joka on jokaisen ihmisen kohdattava jossain vaiheessa. Teos kuitenkin saa käsitteet kuten tasa-arvon tuntumaan hyvinkin kaukaisilta sekä se saa miettimään sitä että onko se reilua että toisilla ihmisillä jotka elävät korkean elintason maissa on hyvä olla, mutta valitetaan silti aivan turhanpäiväisistä asioista, ainakin jos vertaa kirjassa olevan Kinon murheisiin.

  Kirja on kaikenkaikkiaan hieman synkästä aiheestaan huolimatta mukavaa luettavaa ja kaiken kirjassa esiintyvän murheen keskeltä on hyvä löytää pieni kipinä joka tuo elämään iloa.

Tehtävä: C